perjantai 28. tammikuuta 2011

Journalismia lukijoiden vai toimittajien ehdoilla?

Journalismin eräänä laatukriteerinä tunnutaan pitävän sitä, kuinka asiapitoinen juttu on. Toisinaan tuntuu siltä, että toimittajat eivät halua lähteä mukaan viihteellisyyteen pitääkseen oman uskottavuutensa. Tästä toimikoon esimerkkinä Outi Vainionkulma-Immosen blogikirjoitus.

http://outi.posterous.com/etusivu-uusiksi-suomen-suurimman-palkan-nosti

Mielenkiintoista on se, että kommenttiosuudessa Vainionkulma-Immonen ei pidäkään pahana, että asiakaslähtöisyys muokkaa journalismia.

Maailma pyörii rahan ympärillä. Nykyään yhä enenevissä määrin liiketoiminnan on oltava kannattavaa.

Sanomalehdet ja muut journalistiset jakelukanavat ovat tyypillisesti jonkin suuren pörssiyhtiön omaisuutta. Pörssiyhtiöiden olemassaoloa perustellaan sillä, että ne tuottavat lisäarvoa omistajilleen. Lisäarvon tuottaminen puolestaan lähtee yleensä asiakaslähtöisyydestä. Jos asiakaslähtöisyyttä on journalismin viihteellistyminen, onko se pelkästään huono asia?

Mielestäni näin ei ole. Toki viihteellistyminen voidaan nähdä siten, että se tuhoaa asiajournalismin ja vie pohjan toimittajien uskottavuudelta. Mikäli maksavat asiakkaat eivät halua lukea pelkästään asiajournalismia, kumpaa tulisi kuunnella: toimittajaa vai lukijaa?

Edellä olen jo vastannut kysymykseeni. Liiketoiminta perustuu sisään tuleviin rahavirtoihin, joten lukijoiden mielipiteiden pitääkin vaikuttaa juttujen sisältöihin. Journalistiliiton puheenjohtaja on jokseenkin samoilla linjoilla mtv3-uutisten haastattelussa.

http://www.mtv3.fi/uutiset/mediait.shtml/2008/09/704713/journalismi-viihteellistyy-yha-enemman

Olisi mielenkiintoista nähdä, millainen olisi iPhone, jos asiakasta ei olisi kuunneltu. Voidaan pohtia, olisiko se ollut samanlainen menestystuote, jos insinöörit olisivat saaneet päättää tuotteesta keskenään.

Itse en usko, että asiajournalismi kokonaan edes häviää, vaikka yleisesti ottaen mediakenttä viihteellistyisikin. Kaikenlaiselle sisällölle on tilausta. Jos monia lukijoita kiinnostaa viihde, suotakoon se heille.

torstai 27. tammikuuta 2011

Sanomalehti – puhdasta lukuarvoa uutisarvon sijaan?

Aktivoiduin Esa Väliverrosen toimittamassa Journalismi murroksessa -kirjassa (2009) olleesta Erja Kolarin artikkelista, joka kertoi sanomalehden toimitustyössä tapahtuvasta muutoksesta. Artikkeli täydensi mukavasti Kauppalehden uutispäällikkö Janne Pöystin näkemyksiä sanomalehden sisällöstä.

Kolarin (2009, 150) mukaan sanomalehtien erilaisilla erikoissivustoilla lukijaa puhutellaan pikemminkin valintoja tekevänä kuluttajana, kuin tietoa kaipaavana kansalaisena. Myös vierailulla Kauppalehden toimituksessa 25. tammikuuta saimme tietää, kuinka Kauppalehden painopisteenä on yritystalous ja sen parissa toimivat vaikuttajat. Uutispäällikkö Janne Pöysti valotti vierailun aikana Kauppalehden tähtäävän avuksi organisaation ja yksityishenkilön päätöksenteossa. Jälleen halutaan siis auttaa ihmisiä tekemään valintoja. Kuulostaa hienolta eikä kyse ole edes piilomainonnasta.

Kyse on Kolarin (2009, 154) mukaan uudenlaisesta lukija- tai ihmislähtöisestä sanomalehdestä. Tenttimässämme Talousjournalismi -kirjassa eriteltiin uutisarvo ja lukuarvo. Uutisarvo on siis sanomalehdissä mennyttä, ja toimituksen on keskityttävä lukuarvoon? On totta, että varsinaiset uutiset on usein saatu tietää jo television tai Internetin välityksellä, jolloin sanomalehden tehtäväksi jää vain kertaus tai syvempi paneutuminen asiaan. Toisaalta tulospaineet ovat kovat, eikä perusteelliseen tiedonhankintaankaan ole resursseja. Tuolloin vaihtoehtona on kertoa jostain muusta – on siis panostettava lukuarvoa tuottaviin juttuihin.

Median itsekorjailusta

Tämä ei ole varsinainen blogikirjoitukseni, vaan halusin vain kommentoida tämän päivän luentoa vielä. Tämä on kuitenkin siihen kivempi media kuin Optima.

Nythän on ihan tuoreeltaan ollut esillä Ylen vihjailu siitä, ovatko Kiviniemi ja eräät muut keskustapoliitikot saaneet vaalitukea Nuorisosäätiöltä (mutta enpä muistanut koko jupakkaa päivällä). Ajankohtainen Kakkonen jo näin ehti väittää poliisin esitutkintaraportin perusteella. Mutta nyt näyttää osoittautuneen, ettei tukea olisikaan mennyt.

En tiedä, onko mediassa sitten tapahtunut jokin kulttuurimuutos, koska nyt Yle suoraan myöntää erehtyneensä ja pahoittelee:

Johtopäätös on selvä: Näiden ehdokkaiden esittäminen vaalirahaa saaneiden listalla oli meiltä virhe ja heitä kohdannut negatiivinen julkisuus väärin. Tämä virhe on oikaistava, ja sitä on myös syytä pahoitella.

Riskialtis sosiaalinen media

Viime tunnilla toimittajien tietolähde-esimerkistä, jossa Puolalaisesta blogikirjoituksesta paisui Suomessa lööppien aihe, tuli mieleeni blogien, facebookin, Twitterin ja muiden interaktiivisten foorumien riskialttius ja siihen liittyvät vaarat. Erityisesti kirjoittelijat, jotka eivät ymmärrä kuinka julkisia ja pysyviä Internetissä julkaistu tietoaines on.

"Facebookin ja Twitterin kaltaisesta sosiaalisesta mediasta on tullut lähes päihderiippuvuuteen verrattava koukutus nuorille aikuisille."
(Kauppalehti, Kimmo Lundén, 24.5.2010)


YHDYSVALLAT "Juryn jäsen tweettasi oikeudenkäynnin aikana ja sai siitä syytteen" "Twitter sai minut tähän sotkuun, toivottavasti se auttaa myös sieltä ulos. Tarvitsenkohan lakimiestä?"
(Talous Sanomat, Marko Mannila, 16.3.2009)

Vaikka, tweettaaminen on ollut jo usemman vuoden ollut varsinkin amerikkalaisten julkisuuden henkilöiden tapa pyrkiä pysymään pinnalla, pitäisi mielestäni pohtia miten tweettailu vaikuttaa ihan rehellisesti katsottuna tweettailijan uskottavuuteen, jos viestit liittyvät työasioihin.

Helsingin ylipormestari Tweettasi kantansa Aalto-yliopiston keskittämisestä Otaniemeen.

Mielestäni sekä näiden kirjoitusten kirjoittaminen että lukeminen vaatii taitoa ja pelisilmää. Varsinkin kirjoittajan pitäisi ymmärtää kirjoituksensa syyt ja seuraukset monipuolisesti, ja varautua kommenteihin ja palautteeseen. Etenkin Internet-lehtien myötä uutisten yhteydessä olevat lukijakeskustelut eivät ole aina kaikista hedelmällisimpiä, kun pakkaa on sekoittamassa erillaiset ajattelijat ja kirjoittelijat. Voin myöntää, että olen monta kertaa kihissyt kiukusta, lukiessani HS.fi:n keskusteluja. Niiden lukeminen on hyvä tapa oppia ymmärtämään erillaisia ajattelutapoja ja siedättämään itseään niihin. Kunhan vain muistaa toistella mielessään mantranomaisesti Majapuron tunnilla esittämää lausetta: "Tieto ei voi olla kaikille samalla tavalla totta". Yhteentörmäykset ovat siis täysin luonnollisia.

Jari Tervo osallistui monien muiden tapaan syksyn homoilta-keskusteluun. Mielestäni hyvä esimerkki harkitusta blogikirjoittelusta ja sen myötä tulevasta kommenttien tulituksesta.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Tervetuloa blogikirjoittajaksi!

Media, journalismi ja talousjournalismi ovat muutosten vallassa niin meillä kuin muuallakin. Perehtyminen niihin avaa silmiä näkemään myös muita yhteiskunnallisia muutoksia ja tendenssejä.

Blogeissa on tarkoitus pohtia erilaisia teemoja kurssin johdantoluennoista, esityksistä, vierailuista ja harjoituksista.

Tavoitteena on tarkastella talousaiheiden käsittelyä medioissa, perehtyä aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen ja (talous)journalistisiin ilmiöihin sekä siten syventää näkökulmia ja rakentaa yhteistä tietoa.