Journalismin eräänä laatukriteerinä tunnutaan pitävän sitä, kuinka asiapitoinen juttu on. Toisinaan tuntuu siltä, että toimittajat eivät halua lähteä mukaan viihteellisyyteen pitääkseen oman uskottavuutensa. Tästä toimikoon esimerkkinä Outi Vainionkulma-Immosen blogikirjoitus.
http://outi.posterous.com/etusivu-uusiksi-suomen-suurimman-palkan-nosti
Mielenkiintoista on se, että kommenttiosuudessa Vainionkulma-Immonen ei pidäkään pahana, että asiakaslähtöisyys muokkaa journalismia.
Maailma pyörii rahan ympärillä. Nykyään yhä enenevissä määrin liiketoiminnan on oltava kannattavaa.
Sanomalehdet ja muut journalistiset jakelukanavat ovat tyypillisesti jonkin suuren pörssiyhtiön omaisuutta. Pörssiyhtiöiden olemassaoloa perustellaan sillä, että ne tuottavat lisäarvoa omistajilleen. Lisäarvon tuottaminen puolestaan lähtee yleensä asiakaslähtöisyydestä. Jos asiakaslähtöisyyttä on journalismin viihteellistyminen, onko se pelkästään huono asia?
Mielestäni näin ei ole. Toki viihteellistyminen voidaan nähdä siten, että se tuhoaa asiajournalismin ja vie pohjan toimittajien uskottavuudelta. Mikäli maksavat asiakkaat eivät halua lukea pelkästään asiajournalismia, kumpaa tulisi kuunnella: toimittajaa vai lukijaa?
Edellä olen jo vastannut kysymykseeni. Liiketoiminta perustuu sisään tuleviin rahavirtoihin, joten lukijoiden mielipiteiden pitääkin vaikuttaa juttujen sisältöihin. Journalistiliiton puheenjohtaja on jokseenkin samoilla linjoilla mtv3-uutisten haastattelussa.
http://www.mtv3.fi/uutiset/mediait.shtml/2008/09/704713/journalismi-viihteellistyy-yha-enemman
Olisi mielenkiintoista nähdä, millainen olisi iPhone, jos asiakasta ei olisi kuunneltu. Voidaan pohtia, olisiko se ollut samanlainen menestystuote, jos insinöörit olisivat saaneet päättää tuotteesta keskenään.
Itse en usko, että asiajournalismi kokonaan edes häviää, vaikka yleisesti ottaen mediakenttä viihteellistyisikin. Kaikenlaiselle sisällölle on tilausta. Jos monia lukijoita kiinnostaa viihde, suotakoon se heille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Olen suurelta osin Jaakon kanssa samaa mieltä siitä, että journalismi on liiketoimintaa, jolloin lukijoiden mielipiteiden pitääkin vaikuttaa juttujen sisältöihin. Ei kuitenkaan sisällön totuudenmukaisuuteen, vaan aiheisiin ja kerrontatapaan.
Kuten omassa lukuarvoa-käsittelevässä blogikirjoituksessa totesin, perustuu journalismi tänä päivänä hyvin paljon lukijalle tarjottavaa hyötyyn. Ei siis kirjoiteta välttämättä siitä, mistä yleisesti ottaen pitäisi, vaan mistä lukijat kenties kokevat hyötyvänsä. Tuolloin on kyse juuri asiakaslähtöisyydestä, minkä Jaakkokin mainitsi.
Asiakaslähtöisyyttä voi harrastaa aihevalintojen lisäksi myös kerronnan kautta. On mukava lukea esimerkiksi Kauppalehdestä juttuja, jotka on kirjoitettu lukijaa piristävällä tavalla. Vetävät otsikot ja hyvällä maulla tehdyt toteamukset sanontasyötteineen ja viihdelisikkeineen(Majapuro, 2006)ovat ilahduttavia.
Viihteellisyys on sanana kokenut arvonsa laskua ja kääntynyt tarkoittamaan jopa epätotuudenmukaisuutta. Voisiko journalistisen kerronnan sanallista rikkautta ja lukijaläheisiä aiheita kuvata jollain muulla termillä? Journalismin lukijälähtöisyydellä?
Mitä mieltä muuten olette Kauppalehden 3sivusta talouslehden viihteellisenä osiona?
Lisäisin kommenttiini vielä lukemissuositukseksi Jaana Hujasen artikkelin "Kiinnostavaa vai tärkeää? Ihmisläheisen journalismin kaksi polkua" teoksessa Journalismi murroksessa (Väliverronen (toim.), 2009, 112-128). Artikkelissa kuvataan mielenkiintoisesti yhteiskunnallisen ja markkinaehtoisen journalismin vastakkainasettelua.
Kiitos hyvästä blogikirjoituksesta, jonka argumentteihin pystyin suurelta osin samaistumaan. En uskon asiajournalismin vetelevän viimeisiään, sille on kysyntää, kuten uennoilla ja julkisuudessa esitetyt puheenvuorot todistavat.
Yhdyn Tiian mielipiteeseen siitä, että viihteellisyyttä ei pitäisi sekoittaa totuudenvastaisuuteen.
Jäin kuitenkin miettimään tätä Tiian kommenttia:
"Ei siis kirjoiteta välttämättä siitä, mistä yleisesti ottaen pitäisi, vaan mistä lukijat kenties kokevat hyötyvänsä."
Mitkä sitten ovat niitä aiheita, joista yleisesti ottaen pitäisi kirjoittaa? Jo Helsingin sanomien taloussivuillakin kirjoitetaan Vesa Keskisen kadonneesta tyttöystävästä (HS 23.1.2011). Kuka määrittää, onko maailman rauha tärkeämpi aihe kuin Johanna Tukiaisen häät, lukija vai kirjoittaja?
Toisaalta hyvä journalisti kirjoittaa lukijalle vieraammastakin (tarpeettomasta?) aiheesta löytäen siitä tälle hyödylliset näkökulmat, eikö vain?
Mukavaa Hennu, että kommentoit ja myös kyseenalaistit kirjoitustani.
Mietit siis kommenttiani: "Ei siis kirjoiteta välttämättä siitä, mistä yleisesti ottaen pitäisi, vaan mistä lukijat kenties kokevat hyötyvänsä."
Tämän lausahdukseni taustalla oli sanomalehtien historia kansalaisia sivistävänä ja opastavana instituutiona. Uutisarvoa oli valtiollispoliittisilla, hallinnollisyhteiskunnallisilla ja talouselämää koskevilla selvityksillä sekä joillakin kulttuuritapahtumakuvauksilla (Majapuro, 2006,12).
Nykyään toimituslähtöinen tiedottaminen "yleisesti tärkeistä asioista" ei edesauta lehden liiketoimintaa, vaan lukijat kaipaavat ns. enemmän pureskeltavaa, minkä takia juttuihin haetaan näkökulmaisuutta ja vertailua.
Näkökulmaisuus on mielestäni hyvä asia niin kauan, kun pysytään todellisessa aiheessa. Ns. lohkojournalismin tuoma asioiden pyörittely ei niinkään innosta, sillä se luo helposti vääriä käsityksiä.
Esimerkkisi Helsingin sanomien taloussivuilla kirjoitetusta jutusta Vesa Keskisen kadonneesta tyttöystävästä (HS 23.1.2011)menee henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan turhien aiheiden puolelle.
Mahdotonta kuitenkaan todella vetää rajaa tärkeiden jä vähemmän tärkeiden aiheiden välille. Jonkinlaista tiedollista sivistysarvoa voitaisiin mielestäni kuitenkin edelleen 2000-luvulla odottaa merkittävän päivälehden uutisilta, oli aihe/ilmiö sitten pieni tai suuri.
Kansalaisten sivistäminen on nimenomaan myös lukijoille vieraammista aiheista kirjoittamista. Kuten siis totesit: "Toisaalta hyvä journalisti kirjoittaa lukijalle vieraammastakin (tarpeettomasta?) aiheesta löytäen siitä tälle hyödylliset näkökulmat, eikö vain?"
Tuolloin jutun aihe ei ole "tarpeeton", vaan "odottamattoman hyödyllinen" eli tutkivaa journalismia parhaimmillaan.
Journalismi "kuluttajille" vst. journalismi "kansalaisille" on mielenkiintoinen ja alati keskustelua herättävä aihe. Pitäisikö journalismin keskittyä tyydyttämään valtavirtaväestön, kuluttajajoukon viihdetarve vai tarjota myös sellaisia sisältöjä, joita kansalaisen olisi hyvä tietää mutta joita hän ei halua lukea tai osaa vaatia.
Suomessa kansalaisille journalistista sisältöä tuottaa Yleisradio Oy eli YLE. Tämän julkisen palvelun ohjelmatuotannon laissa määriteltyinä tehtävinä on mm. "tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia" ja "ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen." (http://avoinyle.fi/www/fi/lait_ja_saadokset/index.php)
Mielestäni on hyvä, että Suomessa toimii mainostajista ja valtavirran miellyttämisestä rippumaton median tuottaja. Mutta tarkoittaako se, että koska meillä on YLE, niin muut mediatalot voivat keskittyä kustannustehokkaan ja myyvän tuottamiseen? Pelottava ajatus.
Lähetä kommentti