Viime tunnilla toimittajien tietolähde-esimerkistä, jossa Puolalaisesta blogikirjoituksesta paisui Suomessa lööppien aihe, tuli mieleeni blogien, facebookin, Twitterin ja muiden interaktiivisten foorumien riskialttius ja siihen liittyvät vaarat. Erityisesti kirjoittelijat, jotka eivät ymmärrä kuinka julkisia ja pysyviä Internetissä julkaistu tietoaines on.
"Facebookin ja Twitterin kaltaisesta sosiaalisesta mediasta on tullut lähes päihderiippuvuuteen verrattava koukutus nuorille aikuisille."
(Kauppalehti, Kimmo Lundén, 24.5.2010)
YHDYSVALLAT "Juryn jäsen tweettasi oikeudenkäynnin aikana ja sai siitä syytteen" "Twitter sai minut tähän sotkuun, toivottavasti se auttaa myös sieltä ulos. Tarvitsenkohan lakimiestä?"
(Talous Sanomat, Marko Mannila, 16.3.2009)
Vaikka, tweettaaminen on ollut jo usemman vuoden ollut varsinkin amerikkalaisten julkisuuden henkilöiden tapa pyrkiä pysymään pinnalla, pitäisi mielestäni pohtia miten tweettailu vaikuttaa ihan rehellisesti katsottuna tweettailijan uskottavuuteen, jos viestit liittyvät työasioihin.
Helsingin ylipormestari Tweettasi kantansa Aalto-yliopiston keskittämisestä Otaniemeen.
Mielestäni sekä näiden kirjoitusten kirjoittaminen että lukeminen vaatii taitoa ja pelisilmää. Varsinkin kirjoittajan pitäisi ymmärtää kirjoituksensa syyt ja seuraukset monipuolisesti, ja varautua kommenteihin ja palautteeseen. Etenkin Internet-lehtien myötä uutisten yhteydessä olevat lukijakeskustelut eivät ole aina kaikista hedelmällisimpiä, kun pakkaa on sekoittamassa erillaiset ajattelijat ja kirjoittelijat. Voin myöntää, että olen monta kertaa kihissyt kiukusta, lukiessani HS.fi:n keskusteluja. Niiden lukeminen on hyvä tapa oppia ymmärtämään erillaisia ajattelutapoja ja siedättämään itseään niihin. Kunhan vain muistaa toistella mielessään mantranomaisesti Majapuron tunnilla esittämää lausetta: "Tieto ei voi olla kaikille samalla tavalla totta". Yhteentörmäykset ovat siis täysin luonnollisia.
Jari Tervo osallistui monien muiden tapaan syksyn homoilta-keskusteluun. Mielestäni hyvä esimerkki harkitusta blogikirjoittelusta ja sen myötä tulevasta kommenttien tulituksesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Toisaalta voidaanko ajatella niin, että ihmisillä pitäisi olla taito käyttää omaa harkintaa julkisten mielipidelausumien kanssa?
Mikäli henkilö lähtee sille linjalle, että puhuu julkisesti työasioista, olipa kyse sitten Twitteristä, Facebookista, keskustan torista tai terveyskeskuksen odotussalista, niin totta kai aikuisen pitäisi kyetä tunnistamaan asioiden julkistamisen seuraukset. Siinä mielessä en pidä sosiaalista mediaa mitenkään erityisen "riskialttiina", sillä tietojaan on voinut siellä toreilla huudella jo ammoisista ajoista lähtien.
Facebookin ja Twitterin tiedot voi laittaa yksityisyysasetuksien taakse, siellä torilla ei voi suodattaa sitä, kuka kuulee.
Sosiaalinen media on kaikin tavoin mielenkiintoinen viestintä- ja verkostoitumiskanava. Erityisen mielenkiintoisen siitä tekevät sen vaikutukset esimerkiksi työlainsäädännön tulkintaan.
Tällä viittaan esiin tulleisiin, niin kutsuttuihin facebook-potkuihin. On raportoitu, että facebookissa julkaistut kommentit olisivat olleet irtisanomisperusteena eräissä tapauksissa.
Toistaiseksi tällaisista tapauksista ei ole tuomioistuinratkaisua, jolloin sosiaalisessa mediassa viestittyä päivitystä ei ole koeteltu irtisanomisperusteena. Tähän asti tapaukset on soviteltu rahalla, työnantaja on siis maksanut korvauksia irtisanotulle, tämän ilmoitettua vievänsä asian tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Onko niin, että työnantajat ovat ylireagoineet, vai ovatko käyttäjät unohtaneet harkinnan?
Vai onko kyse tilanteesta, jossa internet vapaan ilmaisun mahdollistajana, teknisenä ja maailmanlaajuisena on törmäyttänyt yhteen kaksi maailmaa?
Toisen maailman lähtökohta on, että internet viestimenä ei luo uutta arvomaailmaa, vaan vanhan tulee kelvata myös sinne. Toiselle maailmalle kaiken, mikä on teknisesti mahdollista, tulee olla sallittua. Mielestäni näiden maailmojen välinen ja toistensa lähtökohdat huomioiva keskustelukulttuuri on vasta syntymässä.
Kelpaako jo olemassa oleva lainsäädäntö, esimerkiksi työlaki tai kuluttajansuoja, sellaisenaan myös internet-aikaan?
Lähetä kommentti