Luennoilla ja blogikirjoituksissa on useasti sivuttu median viihteellistymistä. Onko sanomalehden koolla ja ulkonäöllä vaikutusta koettuun uutisarvoon sisällön lisäksi? Perinteisiä broadsheet-muotoisia sanomalehtiä on muutettu pienempään tabloidi-muotoon, vaikka tabloidi liitetään usein sensaatiohakuisiin iltapäivälehtiin. Ensin muotoaan vaihtoi HBL vuonna 2004. Viimeisin uutinen on tullut Alma Medialta, joka on julkaissut tammikuusta 2011 alkaen Pohjois-Suomen paikallislehtiä tabloidi-muotoisena.
Alma Median tiedotteessa ja blogissa muutosta perustellaan toiminnan tehostamisella, kustannussäästöillä ja lukijalähtöisyydellä. Tabloidille ominaisella tavalla uusimuotoisten lehtien kerronnasta tehdään iskevämpää ja paikalliset uutiset huomioidaan paremmin. Myös Pohjois-Suomen Median toimitusjohtaja Matti Ilmivalta vahvistaa ennakko-odotusta lehden viihteellistymisestä:
Kirjallisuudessa tabloidi-muotoon siirtymisen sanotaan olevan sanomalehden vastaus ihmisläheisyyden vaatimukseen. Tabloidit sijoittuvat päivä- ja juorulehtien välimaastoon ja niille tyypillisiä piirteitä ovat pieni koko, lyhyet artikkelit ja valokuvien määrä. (Ray 2006.) Jo tämä määritelmä vahvistaa edellä esittämäni esimerkin oletusta uutisarvon heikkenemistä.
Linkitön lähde: Brin, Colette & Drolet, Genevieve 2008. Tabloid nouveau genre. Format change and news content in Quebec City’s Le Soleil. Journalism Practice, Vol. 2, No 3, 386 – 401
1 kommentti:
Kiitti Vilma kirjoituksestasi. Printtilukemisen innokkaana harrastajana pidin aihetta mielenkiintoisena. En itse näe tabloid-muotoon siirtymistä huonona kohtalona perinteisille broadsheeteille. Lukijana koen lehtitalojen perustelujen olevan ainakin lukijalähtöisyyden etujen osalta pitkälti totta.
Lisäksi en koe, että lehden siirtyminen tabloid-muotoon sinällään vaikuttaisi mielikuviin sisällön laadusta tai vahvistaisi ajatusta koetusta uutisarvosta tinkimisestä. Ainakaan omiin mielikuviini lukijana lehden koolla ei lähtökohtaisesti ole vaikutusta. Siksi en myöskään sijoittaisi tabloideja automaattisesti päivä- ja juorulehtien välimaastoon, vaan jättäisin lehden sisällölle mahdollisuuden vakuuttaa.
On tietysti eri asia, jos ulkonäköuudistuksen myötä jostain syystä myös sisällön suhteen päädytään merkittäviin muutoksiin. Väittäisin kuitenkin, että lukija voi itse todentaa tämän lehteä lukiessaan, ei sen pienempää ulkomuotoa postilaatikossa tai kaupan hyllyssä katsellessaan.
Toki ymmärrän myös suurempikokoisten lehtien kannattajia. Esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuudessa ei ole toimituksen tai lehden lukijakunnan puolesta kysyntää muutoksille. ”Emme ole nähneet haittaa siitä, että lehti on suurikokoinen. Pirtinpöydälle levitettynä broadsheetillä on etunsa”, sanoo lehden päätoimittaja Lauri Kontro. Omassa arjessani kympin ratikka on kuitenkin pirtinpöytää yleisempi lehdenlukupaikka.
Lehtensä juuri tabloidiksi muuttaneen Lapin Kansan päätoimittaja Antti Kokkonen toteaa: ”En keksi mitään (syytä), miksi lehti ei voisi tabloid.” Mainonta ja Markkinoinnin toimittaja Mattias Erkkilä (http://www.marmai.fi/blogit/toimitukselta/article566896.ece) kirjoittaa yksinkertaisen osuvasti aiemmin syyksi riittäneen sen, että lehtien ei ole tarvinnut olla tabloideja. Sanomalehtien nykyisen korostuneen lukijapalvelun myötä voidaan kuitenkin pohtia, missä määrin ja kuinka nopeasti asiaan tulee muutosta.
Kuten toteat tekstissäsi, perinteisesti tabloidit kuitenkin yhdistetään sensaatiohakuiseen keltaiseen lehdistöön. Ehkä olisikin hyvä poiketa olettamuksista myös tässä suhteessa. Jos perinteisesti broadsheetkoossa ylpeänä esiintyneet laatulehdet innostuvat lähtemään ilmiöön laajemmin mukaan, on lisäksi kiinnostavaa nähdä muuttaako tabloid-termi muotoaan.
Lähetä kommentti