Heidi Hirsto puhui luennolla (17.2.2011.) uutisjournalismin ihanteiden muutoksesta. Puolueettomuuden ja totuudenmukaisuuden tavoittelusta on siirrytty näkökulmien ja äänten moninaisuuteen. Spekuloimme jo luennolla hieman syitä tähän. Onko kyseessä lukijoiden toive ja tottumus, se, että uutinen ilman kainalokommenttia ei enää kiinnosta tai riitä? Vai onko loputtomien toimittajan kommenttijuttujen taustalla vain heidän oma narsistinen pyrkimyksensä saada oma kuva ja nokkeluus esiin lehden sivuille?
Kolumnit ja kommentit ovat hyviä tapoja tuoda eri ääniä esiin, koska niiden ei tarvitse noudattaa lehden virallista linjaa (Majapuro 2006). Siinä missä passiiviset ilmaukset vaikkapa uutisjutussa voivat pyrkiä häivyttämään toimittajan roolia ja vastuuta, on kolumni oiva tapa lehden vastuun häivyttämiseen.
Tästä seuraava aste ovat lukijoiden lehtiin lähettämät tekstiviestit, sekä kommentit verkkosivuilla. Ne ovat keino saada moniäänistä, kiinnostavaa ja riskaabeliakin sisältöä ilman, että lehti on siitä näennäisesti vastuussa. Suurilevikkiset lehdet eivät voi itse tuottaa vahvasti asennoitunutta tekstiä, koska ne eivät tahdo leimautua ja menettää lukijoita. Vaikuttaa hurskastelulta, että ne kuitenkin nettisivuillaan tarjoavat foorumin tällaiselle tekstille.
Hirsto muistuttaa, että lehdet suorastaan pyytävät uutisjuttujen yhteydessä lukijalta kommenttia. Keskustelupalstoilla käytetään kärjistyksiä, ironiaa ja voimakkaita metaforia; retorisia keinoja, jotka eivät ole valtamedian käytettävissä.
Uusin Helsingin sanomien Nyt-liite (7/2011) paljastaa, että lehden verkkosivujen nettikeskustelua suodatetaan; uutisen aiheesta riippuen jopa 80 prosenttia kommenteista joudutaan hylkäämään. Hylkäämisen perusteena on lehden omat keskustelusäännöt, joiden mukaan mm. aiheeseen kuulumattomia, rasistisia tai turhia linkkejä sisältäviä viestejä ei julkaista. Silti nopea vilkaisu riittää huomaamaan, että julkaistuihin kommentteihin mahtuu paljon aggressiota ja asiattomuuksia. Julkisen sanan neuvosto antoikin viime vuonna kaksi langettavaa päätöstä Hesarin nettisivujen kommenteista (Nyt 7/2011). Mitä mieltä te olette? Onko tällainen moniäänisyys hyvää kehitystä uutisjournalismissa?
(Kirjoittanut: Henrietta L.)
2 kommenttia:
Kehityssuunta on mielestäni siinä mielessä oikea, että uutisoinnin ulottuvuus on laajentunut. Jos ennen uutisoinnin tehtävä, tai ainakin pyrkimys, oli puolueettoman informaation välittäminen, on mielestäni sen rinnalla tänään yhtä olennaista välittää tietoa vallitsevista diskursseista, tulkinnoista, näkemyksistä joista yhteiskunta rakentuu. Uutisointiahan on kaikki se, mitä ympärillämme tapahtuu: tämä tarkoittaa myös sitä kuinka uutiset yhteiskunnassa otetaan vastaan ja mitä vaikutuksia näillä tavoilla on.
Kirjoitit Hennu kiinnostavia huomioita sisällöntuottajamallin muuttumisen vaikutuksista vastuukysymyksiin. Voisiko ajatella, että nykyään eri julkaisujen vastuu ulottuisi sisällöllisen näkökulman ohella edellisenkin mukaisesti kansalaisten näkökulmien ja mielipiteiden välittämiseen? Mielestäni tällöin eri medioiden toimintaa yleisen keskustelun edistäjänä ja mahdollistajana ei voida pitää hurskasteluna, tai edes ristiriitaisena niiden uutisointitehtävän kanssa.
En itse oikein hurskasteluna pidä tätä "monialaisten" kommenttien sallimista. Mitähän Henrietta varsinaisesti tarkoitat? On mielestäni varsin luonnollista, että lehti ei omassa äänessään käytä isoja painoja ja ääri-ilmauksia, mutta antaa niille kyllä tilaa monin keinoin. Rikastetaanhan journalistista tekstiäkin usein subjektiivisilla mielipiteillä. Verkkokommentoinnissa on mielestäni varsin selkeää, että kommentit eivät edusta lehden linjaa ja että kommenteista on odotettavissa vahvaa asenteellisuutta. Voisi toki kysyä, mikä on johtanut tähän. Miksi nettilehtien kommentointi muistuttaa kahvipöytäkeskustelua eikä painetun lehden keskustelupalstaa?
Kommentointia uutisten yhteydessä on joskus erittäin vaivaannuttavaa lukea. Toisaalta se avaa sitä, minkälaisia hyvinkin erilaisia näkemyksiä ihmisillä voi asioista olla. Valitettavaa on toki taipumus kääntää keskustelu omaan agendaansa aiheessa kuin aiheessa. Monesti palstoilta löytyy muutama vakiokirjoittaja, joka ajaa agendaansa uutisen kuin uutisen yhteydessä.
Nettikirjoittelun persoonakeskustelu on sinänsä ihan oma tieteenhaaransa. Uutisten kommenttien persoonissa havaitaan ihan samanlaista roolileikkiä kuin verkon virtuaalipalveluissakin. Moni haluaa fantasiapeleissäkin esittää jotain ihan muuta, myös pahiksia. Päteekö sama verkkokirjoittelupersooniin?
Lähetä kommentti