torstai 3. maaliskuuta 2011

”Aktiivinen lukija” luottaa yhä uutisiin


Suomalaiset talousjournalistit tasapainoilevat jatkuvasti toimittajan etiikan ja kaupallisten tavoitteiden välillä. Samanaikaisesti olisi pyrittävä luomaan hyviä suhteita yritysmaailmaan, saalistettava lukijoita ja samalla kuitenkin pyrkiä objektiivisuuteen. Kysymys "Kuka uutisten sisällöstä on vastuussa?" on siis erittäin mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Tässä kirjoituksessa pyrin perustelemaan, miksi vastuu on mielestäni toimittajilla, tai miksi sen ei ainakaan tulisi olla lukijoilla.

Helppo vastaushan sekä taloustoimittajien että yritysten näkökulmastahan on, että nykypäivän kansalaisella on kriittistä lukutaitoa uutisvirrasta merkityksellisen sisällön ja "totuuden" löytämiseksi. Ihan kuin vastuuta oltaisiin pikku hiljaa tietoisesti siirtämässä tuottajilta "yhä aktiivisemmille" lukijoille. Monesti me lukijat emme kuitenkaan kyseenalaista, ja esimerkiksi Petran tutkimustyön tulos Halmesmäki-kohussa uutisoimatta jääneestä haastattelijan johdattelevuudesta oli minulle ja myös monelle muulle yllätys.

Taloustutkimuksen vuonna 2010 toukokuussa teettämästä tutkimuksesta selviääkin, että suomalaisten luottamus uutisiin on sangen vahvaa. "Suomalaisista 89 prosenttia katsoo, että Ylen uutiset ovat erittäin tai melko luotettavia. STT:tä pitää luotettavana 84, MTV3:n uutisia 75, Helsingin Sanomia 68, Nelosen uutisia 55 ja iltapäivälehtiä 15 prosenttia suomalaisista." (Lisää tutkimuksesta: http://avoinyle.fi/www/fi/tiedotteet/2010.php?we_objectID=62.)

Myös David Croteau ja William Hoynes kirjassa The business of media - Corporate media and the public interest (2006, 36) argumentoivat, että kansalaiset eivät osaa haluta medialta sitä mitä tarvitsevat. Kansalaisten miellyttäminen ei siis saisi vaikuttaa uutisten talousmaailmasta välittämään kuvaan. Ottakaamme siis lukijoina vastuu siitä, ettemme anna siirtää vastuuta omille harteillemme.

1 kommentti:

Katariina kirjoitti...

Hyvä kirjoitus Pia-Maria!

Itse pohdin hieman samaa teemaa uusimmassa blogitekstissäni, kun pohdin taloustietämyksen määrää vs. toimittajan kirjoitusten jouhevuutta. Jouhevuus on osa kaupallisuutta ja sitä kautta havaitsin teemojen yhtenevyyden. Toisaalta asiantuntijuus ja tietämys ovat osa toimittajan omia kykyjä ja taitoja, ja toimittajan etiikan mukaan pitäisi kirjoittaa mahdollisimman totuudenmukaista tekstiä.

Kun taas lehdet joutuvat valitsemaan asiantuntevan tai mielenkiintoisesti ja lennokkaasti kirjoittavan toimittajan välillä saattavat tulospaineet vaikuttaa lennokkaan toimittajan valintaan.

Kenties tällaiset valinnat tekstin lennokkuuden ja asiantuntijuuden välillä vaikuttavat myös luotettavuuteen esimerkiksi asiavirheiden (vähäisen tai suuren) määrän kautta.

Varsinkaan talousuutisisten parissa "aktiivisen lukijan" tietämystä ei saisi yliarvioida - harvalla on aidosti riittävät taidot ja kyvyt arvioida monimutkaisia kansantaloudellisia merkityksiä tai yritysten tunnuslukuja.