Tiedättekö sen tunteen, kun jotain lukiessaan uppoutuu täysin lukemaansa? On oikeastaan yhdentekevää mitä luen, elän tekstin välittämää tietoa ja tunnelmaa melko kokonaisvaltaisesti. Tänä aamuna sainkin mielenkiintoista luettavaa: Hesarin (2.3) ulkomaansivuilla on mielenkiintoinen juttu lehden kahdeksasta ulkomaankirjeenvaihtajasta. Yhdellä aukeamalla pääsee tunnelmoimaan Delhistä Washingtoniin. Tunnelmanvaihdokset tarjoavatkin lukijalle monenlaista maisemaa: toisistaan eriäviä linssejä tarkastella journalistista maailmaa ja sen yhtäläisyyksiä sekä eroavaisuuksia. Juttu olikin antoisaa luettavaa myös luennolla 1.3 kuultujen Maija Lehmusvirran innostuneiden näkemysten jälkeen.
HS:n ulkomaantoimituksen esimies Heikki Aittokoski kirjoittaa ingressissä kirjeenvaihtajien arvokkaasta roolista: siitä, kuinka nämä välittävät maailman tapahtumia ja autenttista tunnelmaa meille suomalaisille, suomalaisesta näkökulmasta. Toisaalta mielenkiintoinen on myös Lontoon kirjeenvaihtajan Anssi Miettisen näkemys siitä, kuinka työssä ajautuukin kohdemaan imuun ja alkaa toimittajana tulkita uutisvirtaa kohdemaan asukin näkökulmasta. ”On vaikea käsittää, miksi esimiehet eivät halua syväanalyysia Britannian itsenäisyyspuolueen sisäisistä ristiriidoista”.
Lisäksi Brysselin kirjeenvaihtajana EU:ta päivittäin elävä Annamari Sipilä huomauttaa oman juttunsa loppukaneettina, kuinka on luonnollista myös olla välittämättä kaupungin jokaisesta pihahduksesta. ”Ehkä juuri siksi tunnen itseni ajoittain epänormaaliksi”.
Ulkomaankirjeenvaihtajana työskentely voikin varmasti tässä suhteessa olla turhauttavaa. Kuinka tasapainoilla uutismaailmassa, jossa lähtökohdat tulkita päivän tapahtumia poikkeavat niiden, joille kirjoitat, vastaavista? Ulkomaantoimittajana saattaakin näin kohdata uudenlaista työn haasteellisuutta. Toisaalta työ saattaa jossain suhteessa olla aiempaa mielekkäämpää ja mielenkiintoisempaa, kun päivittäiset rutiinit eivät koostu samoista uutisista kilpailemisesta. Tässä suhteessa ulkomaankirjeenvaihtajien rooli on kuitenkin myös korostunut: heidän valintansa niin juttuaiheista kuin niiden näkökulmaisuudesta välittää mielikuvaa meille suomalaisille asioista, joista emme välttämättä saa tietoa vaihtoehtoisista lähteistä nimeksikään.
Aittokoski kirjoittaa myös jutun yhteydessä, kuinka tiedon lisääntyessä tarvitaan enemmän ammattitaitoa sen selittämiseen. Kommenttia voisi tulkita kiinnostavasti myös kurssilla käsitellyn sisällöntuottajamallin muutoksen suhteen. Lisäksi, jos sellaisia löytyisi, lukisinkin mielelläni myös esimerkiksi ulkomaantoimittajien blogikirjoituksia kohdemaasta, olipa kyseessä arkinen kaupassa käynti tai jokin ajankohtainen tärkeä ilmiö tai tapahtuma.
Kiinnostavana yksityiskohtana mainittakoon lopuksi HS:n Delhin kirjeenvaihtajan Tommi Niemisen käsitys journalismista, jonka hän näkee loppupeleissä kulminoituvan pysähdyttävien elämäntarinoiden välittämiseen. Kaunis ajatus, joka tosin toteutuu hyvin eri tavoin uutisalueesta riippuen. Ulkomaantoimittajana on varmasti antoisaa välittää oman kohdealueensa pysähdyttäviä tarinoita, joita itse elää arjessa paikan päällä.
1 kommentti:
Mielenkiintoinen näkökanta ulkomaan toimittajan työhön. Itse en päässytkään kyseiselle luoennolle, sillä olin esittelemässä uusia konseptimyymälävaihtoehtoja Kaupan kurssilla..
Varmasti on totta, että päivän polttava journalismi ja nopea uutisvirta karsivat ulkomaan journalismia rajulla kädellä. Kun tähän yhtälöön lisätään vielä lehtien tuotto-odotukset niin on helppoa nähdä, ettei ne asiat mitä meille kerrotaan ulkomaista ole kuitenkaan koko totutts.
Lähetä kommentti