Klik. Klik, klik. Tälläkin hetkellä ehkäpä 1 946 028 suomalaista verkkoselaajaa on vauhdissa. Klik. Toimituksissa seurataan lehtien verkkoliikennettä herkeämättä, reaaliajassa. Klik. Otsikko ei raflaa tarpeeksi. Vaihtoon. Tykkääjiä ei ole tarpeeksi! Nyt äkkiä jotain tilalle. Klik, klik, klik…
Kurssimme vierailu Kauppalehdessä oli monilla tavoin avartava. Ennen kaikkea siksi, että jopa talouslehtien antautuminen klikkausbisnekselle ja tykkäyskulttuurille kävi Janne Pöystin puheesta vähintäänkin sivulauseen tasolla ilmi. Mikäli mies ei itse maininnut sananpartta “clicking business”, sanayhdistelmä juurtui päähäni viimeistään siinä vaiheessa, kun kiersimme toimituksen tiloja ja näimme seinällä reaaliaikaisen Kauppalehti.fi-etusivun.
Talouslehtien ilmoitus- ja mainostulot verkossa kasvavat tänä päivänä sitä mukaa, mitä enemmän verkkoselaajia sivustoilla pyörii. Mitä enemmän juttuja peukutetaan ja mitä enemmän niitä kommentoidaan, sitä parempi. Mitä kauemmin verkkoselaaja sivustolla viihtyy, sitä leveämmin tuottajat hymyilevät. Enää ei riitä, että jutut vain luetaan läpi – verkkoselaajan tulisi jakaa ja kommentoida niitä, osallistua, antaa oma, näkyvä panoksensa kaksisuuntaisessa vuorovaikutuksessa. Klikkaaja on kuningas, jota kumarretaan.
Tämä verkkolehtien ansaintalogiikka on johtanut mielenkiintoisiin vääristymiin paitsi Kauppalehden reaaliaikaisen etusivun päivittämisen osalta, etenkin Taloussanomien kohdalla. Selaajien aktivointi ja koukuttaminen on johtanut entisessä, arvostetussa talousmediassa mm. huomattavan keltaiseen otsikointiin ja lukijan henkilökohtaiseen puhutteluun. Tämänpäiväisiä helmiä ovat mm. “Rakennuslehti: 6031 e/m² – maksaisitko sinä näin paljon asunnosta?” (ai minäkö?) sekä “Neljäkymppinen, tuleeko sinusta eläkepelin luuseri?” Enpä tiedä.
Klikkausten, tykkäysten ja selaajien perässä juokseminen voidaan nähdä populistisena kalasteluna, joka voi johtaa journalistisiin ali- ja ylilyönteihin. Esimerkiksi Journalisti-lehdessä 4/2011 Matti Remes kritisoi, että “sekuntipeliksi äitynyt uutiskilpailu muutti talousjournalismin - - uutissäläksi”. Myös Jaakko kommentoi blogikirjoituksessaan liiketoiminnan ja journalismin välistä ristiriitaa.
Toisaalta liiketoiminnallisesta näkökulmasta katsottuna suosittujen juttujen ja artikkelien korostaminen ja etusivun muokkaaminen selaajien mieltymysten perusteella on asiakaslähtöisyyttä. Joka tapauksessa on mielenkiintoista pohtia, kumpi tuli tämän päivän Internetin journalistisessa noidankehässä ensin: kepeää sisältöä klikkaileva verkkoselaaja vai selaajia kalastelevat heppoisat otsikot?
1 kommentti:
Hyvä aihe ja perusteltu puheenvuoro. Onkohan ongelman juuret siinä, että klikkaus on vain klikkaus? Tätä nämä verkkoanalyytikot eivät ole ymmärtäneet. Klikkaus ei kerro vielä mitään uutista kohdanneista asenteista. Alun perinkin tulen saitille, koska haluan lukea oikeasti kiinnostavia juttuja.
Itsekin tunnustan klikkailleeni näitä viihdejuttuja, katson niitä noin kolme sekuntia, hymähdän päässäni ja palaan takaisin. En kuitenkaan niitä varten ikinä sivulle mennyt, ja paljon enemmän aikaa vietän oikeasti kiinnostavien juttujen kanssa.
Ovatkohan toimitukset edes osanneet yhdistää juttuklikkauksia mainosklikkauksiin? Tuottavatko nämä viihdejutut suhteessa yhtä paljon mainosklikkauksia kuin syvemmät jutut? Itse en osaa vastata, onko mainoksille alttiimpi pinnallinen viihdeselaaja vai juttuun uppoutuva lukija. Uppoutuva ei näe mitään muuta, mutta pinnallinen taas ei kiinnostu.
Ovatkohan journalistit kuinka perehtyneitä markkinatutkimukseen ja mainonnan asennetutkimukseen? Olisiko syytä muodostaa jokin "verkkolukijan ostoprosessi", jolla selvitettäisiin, miten lukijat todella muodostavat asenteensa ja mikä saa heidät tulemaan sivustolle uudelleenkin?
Lähetä kommentti