Verkkolehdessä verkon mahdollisuudet käyttöön!

Paperilehden kuolemaa on nyt povattu jo toistakymmentä vuotta. Kuten Katariina kirjoitti, maanantain hesari kuitenkin todistaa, että nykypäivänäkin painetulla medialla on kysyntää (HS 28.1.). Jatkan mm. Meerin blogikirjoituksen aiheesta: miitä verkkolehdelle sitten kuuluu?

Kurssilla argumentteja on lennellyt puolesta ja vastaan. Itse arvostelin viime blogikirjoituksessani lukijoiden kommentointimahdollisuutta ja sen synnyttämää arveluttavaa asiasisältöä. Kurssilla puhetta on herättänyt myös journalistinen kunnianhimoisuus, jonka verkon nopetempoinen viihteellisyys rapauttaa. Helsingin yliopistossa journalistisen tekstin kirjoittamista opettava Marketta Rentola muistuttaa kirjassaan "Vaikuta mediassa" (2010), että yksi syy verkkouutisten heikolle tasolle on niin sanottu hakukoneoptimointi. Ilmaisten verkkolehtien uutistoimituksissa pyritään maksimiklikkauksiin. Niissä pohditaan kuumeisesti, millaisia täky-sanoja uutistekstiin pitäisi upottaa, jotta ne sijoittuisivat hakutoiminnolla kalasteleville lukijoille kärkeen. Lähtökohtana on tietenkin ne simppelit hakusanat, joilla uteliaat lukijat uutisia etsivät. Tämä johtaa siihen, että pahimmillaan otsikotkin typistyvät tylsiksi itsestäänselvyyksiksi, joissa käytetään sanoja lähinnä perusmuodoissaan. (Rentola 2010).

Aiemmin verkkolehtien etu on perustunut nopeuteen -uutiset tarjoillaan uunituoreina, suorastaan tulikuumina. Ryhmämme piti suullisen presentaation talousjournalismin visuaalisuudesta. Kallistuimme Yrjö Tuunasen kannalle siitä, että nopeuden rinnalle on nyt noussut kilpailutekijäksi myös syvyys. Tämä liittyy visuaalisuuteen, mutta myös asiasisältöön. Linkkien taakse saadaan sisällytettyä pitkiäkin juttuja, joihin ei lehdissä palstatila riitä. Oma lukunsa ovat myös uudenlaiset visuaaliset keinot, jotka verkko mahdollistaa. Liikkuva kuva kertoo taloudenkin asioista enemmän kuin tuhat still-kuvaa.

Päästään taas verkkolehtien ansainnan ongelmien alkulähteille; ilmaiseksi ei ole järkeä tuottaa pitkiä juttuja ja videoita verkkoon. Maksuhaluttomat lukijat ovat tietysti oma toivoton lukunsa. He, jotka voisivat verkkolehdestä maksaa, eivät ehkä osaa odottaa tai vaatia sitä monipuolista sisältöä, jonka verkko mahdollistaisi. Hesarin piirakka- ja pylväsdiagrammeja vuosikausia rapistellut lukija ei osaa edes unelmoida superhavainnollistavasta liikkuvasta grafiikasta.

Lisäksi on otettava huomioon, että kaikki eivät osaa tai halua ladata koneilleen videoiden pyörittämiseen tarvittavia ohjelmia ja toissavuotiset keskivertonokialaiset eivät kykene korkealentoisimpia verkkosivuja näyttämään lainkaan. Entäpä sitten paljon I-pad ja muut lukulaitteet? Lehden näköisversiota selaillaan sähköiseltä näytöltä, mutta verkon hyöty, eli nopeat päivitykset ja videot jäävät saamatta.

Muut kurssimme bloggarit ovat spekuloineet kuumeisesti, mstä paperilehtien suosion säilyminen oikein johtuu. Hesarin rapistelu ja tunnepitoinen jakaminen aamiaispöydässä ovat vain osaselitys. Kallistun Meerin kannalle, siitä, että jotain uutta kaivataan. Uskon, että paperilehdet pärjäävät, koska tällä hetkellä tyydymme verkossa sisältöön, joka ei liippaa läheltäkään sitä, mitä sähköisellä medialla todella olisi tarjota.
Kirjoittaja: Henrietta L.