Mitä suomalainen talousjournalismi osaa ja mitä ei

Aivan ensiksi haluaisin kiittää Susanne Dahlgreniä, Sari Kivistöä ja Susanna Paasosta, jotka ovat juuri ilmestyneessä kirjassaan Skandaali. Suomalaisen taiteen ja politiikan mediakohut (Helsinki-kirjat 2011) määritelleet käsitteet kohu ja skandaali. Näitä sanoja nimittäin käytetään mediassa, myös talousjournalistisissa julkaisuissa, varsin säästelemättä ja miten sattuu.

"Kohu on jostakin asiasta syntyvää laajaakin hälinää, joka kestää aikansa eikä välttämättä johda mihinkään." Esimerkiksi Ike Kanervan tekstiviestit.

"Skandaali taas kuohuttaa ja pahastuttaa yhteisöä ja yhteiskuntaa laajalti ja johtaa muutoksen vaatimuksiin. Näitä vaatimuksia ovat muun muassa eroaminen tai vähintään katumus ja anteeksipyyntö. Skandaalin ympäriltä ei kohu yleensä laannu ennen kuin kiihtynyt yleisö on saanut hyvityksensä." Varmasti kaikille tuli nyt mieleen Halmesmäki.

Tästä seuraavana tulisi varmasti kriisi, joka on yhteiskunnallisesti tai globaalisti koskettava (negatiivinen) tapahtuma. Asia, jolla on oikeasti merkitystä.

Vaikka Suomessa ei ihan Iso-Britannian tasolle ylletä, olemme me aika hyviä tuottamaan talousjournalistisia kohuja ja skandaaleja. Kysymys kuitenkin kuuluu, olemmeko tarpeeksi hyviä kriisien suhteen?

Muun muassa Vakuutusyhtiö Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander toivoo taloustiedon suurkulutajana palstatilaa monimutkaisten taloudellisten aiheiden laajempaan kartoitukseen. Hänen mielestään Suomessa on hyviä talousjournalisteja, mutta ei jostain syystä varsinaisia ekonomistijournalisteja, joissa yhdistyisivät journalistin taidot syvällisempään ekonomistikoulutukseen ja -ymmärrykseen. (http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2011/04/artikkelit/kiire-vei-teran-talousjournalism/)

Tutkijat Esa Reunanen ja Anna Simola ovat samoilla linjoilla. Heidän vuonna 2010 julkaistu tutkimuksensa Toistaiseksi kaikki hyvin - Kansainvälinen finanssikriisi talousjournalismissa kritisoi suomalaisen talousjournalismin reagointi- ja uutisointikykyä talouskriisin aikana. Tutkijat vertailivat Helsingin Sanomien, Kauppalehden ja Financial Timesin juttuja aiheesta.

Reunasen ja Simolan pointit ovat herättäneet närkästystä, ja monelta taholta on kiiruhdettu vasta-argumentoimaan. Taloussanomien toimittajan Jan Hurrin mielestä toimittajien toimenkuvaan ei kuulu ennustaminen.

Olipa niin tai näin, mielestäni on kuitenkin hienoa, että journalistien käyttämiä termejä pohditaan ja aihealuetta tutkitaan. Kehitys vaatii julkisen tilan valtaamista fiksulle keskustelulle.