Digilehdet vasta alkua

Elmo kirjoitti jo sanomalehtien ansaintamalleista mainiten vaihtoehtoiset uudet tavat kuten mikromaksut ja crowd-funding. Olen miettinyt myös ansaintamalleja ja kuten Elmokin postauksessaan mietti, suurin ongelma on se, että journalismi on jo kerran tullut ilmaiseksi. Miten ihmiset saataisiin taas maksamaan siitä on se mitä mediatalot nyt kovasti miettivät.

Sama ilmiö tapahtui kymmenisen vuotta sitten musiikkiteollisuudessa, jossa nettipiratismi pilasi levyjen myyntiluvut lopullisesti ja levy-yhtiöiden oli yksinkertaisesti uudistuttava. Mediataloilla on nyt sama vaihe edessä ja sen vuoksi olenkin sitä mieltä, että sanomalehtien kriisi on vasta aluillaan ja tabletit ovat hyvä väliaikaisratkaisu, mutta ei murros tähän pääty.

Sanomalehtitalot uskovat tabletteja varten suunniteltujen digilehtien olevan pelastus kapenevan rahavirran aikana (esimerkiksi Janne Pöysti Kauppalehden vierailullamme), mutta ongelma on se, että niissä ei useinkaan ole mitään uutta. Jos katsoo esimerkiksi Wall Street Journalin tai New York Timesin digilehtiä, niissä käytetään hyvin vähän hyödyksi netin ominaisuuksia. Linkkejä on vähän, sosiaalista mediaa linkitetään vähän ja videoitakin upotetaan vain vähän.

Digilehdet tuntuvat olevan vielä lähes nettiin siirrettyjä printtilehtiä, joka vaikeuttaa lukijoiden saamista. Lukijat haluaisivat syyn siirtyä, ei vain samaa vanhaa. Samaisten sanomalehtien nettisivut toimivat huomattavasti paremmin ja hyödyntävät multimedian mahdollisuuksia paremmin ja ovat ilmaisia. Ovatko siis mainostajatkaan valmiita siirtymään jos lehtien tablettiversiot eivät kerää lukijoita?

Sanomalehdillä on vielä pitkä tie kuljettavanaan, että he keksivät miten nettiuutisilla saa käännettyä liiketoiminnan ympäri. Musiikkiteollisuudessa kesti vuosia, että suuret innovaatiot kuten vaikka iTunes tai Spotify tulivat markkinoille. Sanomalehdissä taitaa käydä samaten.