Lehtien kuvitusta pohtiessani päätin tutustua Lehtikuvan verkkosivuihin. Yllätyksekseni sain huomata, että STT ja lehtikuva yhdistyivät 1.3.2010. Lähes tasan vuoden ikäinen STT-Lehtikuva on nyt kokonaisuutena omien sanojensa mukaan Suomen johtava uutis- ja kuvatoimisto. Surffailuni siirtyi siis STT:n verkkosivuille…
Majapuron (2006, 116) mukaan lehden tekeminen on journalismia tekstein ja kuvin. STT:n verkkosivuilta löytyi mielenkiintoinen tyylikirja-niminen opas (lähde: http://www.stt.fi/fi/tyylikirja/kuvitus/)tärkeistä journalistisista tavoitteista ja toimintatavoista. Myös kuvitukselle löytyi oppaasta oma lukunsa, johon mielenkiinnolla uppouduin.
Kuvituksella, grafiikalla ja kuvilla, on tärkeä rooli sekä tiedon välittäjänä että lukijan mielenkiinnon herättäjänä. STT:n mukaan grafiikka tai kuva on yksi juttupaketin jutuista. Kyse on siis jonkin uuden näkökulman välittämisestä – kuvituksen on tarjottava jotakin lisää. Mutta entäpä jos kuvia ei olisikaan? Hmm, kirjaa lukiessa mieli luo automaattisesti kuvia tekstin perusteella, mutta lehteä lukiessa mieli odottaa kuvitusta. Tosiasioita ei oikein haluaisi edes jättää omien kuvitelmien varaan.
STT:n tyylikirjan mukaan grafiikka on myös loistava väline uutisaiheen taustoittamiseen, koska siinä voi herättää henkiin pelkät faktatiedot tai prosessien etenemisen. Tarkoituksena ei siis ole kerrata asioita kaavioin ja vaan selittää graafisin keinoin ne asiat, jotka lukijan on helpompi ymmärtää kuvasta kuin tekstistä. Kyse on tuolloin tietografiikasta (Majapuro, 2006, 119). Tästä esimerkkinä Elmon tunnilla esittelemät grafiikat, joiden kuvaamaa rakennetta olisi käytännössä mahdoton kuvata sanoin.
STT:n luonnehdinnan mukaan hyvä lehtikuva sen sijaan tuo sanomalehden sivulle ”liikkeen ja tunteet” – olematta kuitenkaan liiaksi taidetta. Tyylikirjassa kehotetaan harkitsemaan erilaisia kuva- ja näkökulmia sekä välttämään poseerauksia ja pönöttäviä hahmoja. Tässä mielessä talousjournalismissa on mielestäni menty eteenpäin. Vaikka tyypillisesti kuvassa on yrityksen johtaja puvussaan, on eri kuvakulmia kyllä kokeiltu. Pörssijulkistuksissa ja irtisanomistiedotuksissa kuvattavilla tuskin on aikaa poseerata kuvaajan visioiden mukaan, mutta henkilöhaastatteluissa kuvat ovat mielestäni usein aika mukavasti mietittyjä. Erityisesti pidän itse kuvista, joissa henkilö on ”työssään” tai yrityksen valmistamien tavaroiden keskellä. Ne tuovat konkretiaa muuten niin abstraktiin talouteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kuten Tiia kirjoitti, minunkin mielestäni valokuvat tuovat talousjournalismissa asioihin parhaimmillaan uuden näkökulman. Gragiikat puolestaan selkeyttävät suurta datamäärää ja ovat talousjournalismissa omiaan esittämään asioiden mittasuhteita. Huonot grafiikat tietenkin saattavat vääristää niitä. Kuitenkin näiden rinnalla liputan myös piirrettyjä kuvia, joista Tiia ei blogissaan puhunut. Niiden avulla voidaan käyttää enemmän mielikuvitusta ja tulkintoja kuin grafiikoiden, mutta ei olla sidottuja pelkkään dataan kuten tietografiikoissa. Hyvä esimerkki onnistuneista piirroksista ovat esimerkiksi maailmansotien aikaiset pilapiirrokset. Niitä katsomalla pääsee heti kärryille valtasuhteisiin, jos vain osaa tunnistaa kunkin suurvaltaa esittävän hahmon.
Linkitän oheen The Economistin kansikuvan, jonka näytimme suullisessa esitelmässämmekin. Piirroskuva tässä tapauksessa kertoo enemmän kuin tuhat diagrammia tai toimitusjohtajan potrettia.
Economistin kansi 4/2009
Lähetä kommentti