Esitelmämme uutisen muokkautumisesta eri välineisiin jäi kaipaamaan esimerkkiä. Tässä siis kuvaus sunnuntaina 27.2. uutiskynnyksen ylittäneestä Libyan presidentti Gaddafia koskevasta uutisesta. Seuraamani uutiskanavat olivat YLE:n radio- ja TV-uutiset Yle Areenan kautta, Helsingin Sanomien verkkolehti sekä Helsingin Sanomat. Printtilehdestä luin tosin vasta maanantain 28.2. painoksen. Valitettavasti radiouutinen ei ole enää kuunneltavissa Yle-areenasta, mutta se löytyy litteroituna allekirjoittajalta.
Valitsemani uutinen oli pääuutinen kaikissa medioissa. TV:ssä ja radiossa se oli lähetyksessä ensimmäisenä. Verkossa kyseinen uutinen oli tarkasteluhetkellä nostettu etusivulle ja myös paperilehdessä juttu oli aivan Ulkomaat-osion kärjessä.
Uutisten rakenteet poikkeavat suuresti toisistaan. Rakenne-eroja ovat muun muassa uutisen pituus ja käsiteltävien asioiden järjestys. Kuten esitelmässämmekin kävi ilmi, TV-uutinen (1:20min) on pituudeltaan radiouutista (1:30min) lyhyempi. Näin on myös tämän esimerkin tapauksessa. Kaikista tarkastelemistani uutisjutuista verkkouutinen on pituudeltaan lyhin ja siinä kerrotaan ainoastaan kaikkein oleellisin. Siihen on linkitetty aiempia uutisia aiheesta, joka ei ole mahdollista muissa kanavissa.
Uutisen kärkeen on nostettu eri asia välineestä riippuen. Asiasisällöllisesti ja rakenteeltaan verkko- ja radiouutiset muistuttavat toisiaan. Radiouutisissa on kuitenkin hieman enemmän asiaa. Uutisten pääsisällöt ja niiden järjestys on nähtävissä alla olevasta taulukosta.
TV- ja radiouutinen ovat tekstiksi kirjoitettuna töksähteleviä. Erityisesti radiossa lauseet ovat lyhyitä päälauseita, jotka sidotaan toisiinsa äänenpainoja ja taukoja käyttämällä. TV:ssä kieli on jo monipuolisempaa, vaikka pääpaino onkin lyhyissä päälauseissa. Kuvat selkeyttävät puhuttua. Radiolähetyksessä oli lyhyt ääninäyte YK:n kokouksesta, joka kesti vain muutaman sekunnin. TV:ssä sama pätkä jatkui noin 30 sekuntia tekstitettynä, minkä jälkeen kuvaruudussa jatkui videopätkää kokouksesta ja sotilastukikohdasta aivan jutun loppuun saakka. Uutistenlukija on uutisessa vain äänenä.
Paperilehti poikkesi paljon muista kolmesta mediasta mitä todennäköisimmin siitä syystä, että se ilmestyi vasta seuraavana päivänä. Sunnuntain pääuutinen oli maanantaina vain viimeisen kappaleen arvoinen. Pääpaino asetettiin kokovaltaisemman poliittisen tilanteen kuvailulle ja lähteinä käytettiin tavallisten ihmisten haastatteluja. Juttu oli yhdistetty osaksi koko arabimaita koskevaa poliittista sekasortoa käsittelevää kokonaisuutta.
Kyseisten uutisten vertailusta saisi kirjoitettua vaikka pidemmänkin tutkimuksen. Saman uutisen muodot eri välineissä voidaan mielestäni luokitella jopa omiksi alagenreikseen ja tutkia genreteoriaa käyttäen. Tärkein huomio, vaikkakin itsestäänselvyys on, että uutinen on aina sovitettava jutuksi välineen ominaisuudet huomioiden.
1 kommentti:
Hyviä huomioita olit kerännyt. Erityisen opettavainen oli kuvaus radion töksähtelevästä tavasta kertoa uutinen verrattuna tv:n laajempaan ilmaisutapaan. Kai tässäkin on kyse taustasta, jossa radiouutiset ovat kehittyneet uutissähkeistä. Nehän oli aikanaan tehty lyhytlauseisiksi, joiden perässä luki aina sana stop :D Radion uutiset noudattavat edellään tätä sähkemäistä muotoa, ainakin puhutun viestinnän muodossa.. TV:ssä taas on varmaankin helpompaa esittää laajempia lauseita, koska sanottuja asioita voidaan tukee kuvin, jotka antavat useita vivahteita ja sävyjä käsiteltävää asiaan..
Lähetä kommentti