Kurssilla journalismin rahoitusta on sivuttu. Siitä puhutaan vaikuttajana riippumattomuuteen. Aihe ansaitsisi kuitenkin syväluotausta enemmänkin. Media itse kokee olevansa kriisissä, koska kukaan ei halua enää maksaa journalismista. Suurimmaksi virheeksi väitetään, että journalistit menivät antamaan uutisensa ilmaiseksi, ja mikä kerran on maksutta saatu, ei enää maksujen taakse voi laittaa.
Tästäkin aiheesta edellisen postaukseni tapaan löytyi Stephen Quinnin kirja: Funding Journalism in the Digital Age - Business Models, Strategies, Issues and Trends. Itse kirjaa en löytänyt, mutta arvostelujen perusteella itse aihekin avautui: (1), (2), (3).
Syvällisin arvostelu on suorastaan ironisesti Huffington Postissa. Artikkeli kertoo myös siitä, miten kirja kuvaa HP:tä samalla tavoin rahoituksen vangiksi kuin perinteisiä mediayhtiöitä. Arvostelu myös esittelee uusista ansaintamalleista mielenkiintoisimman - mikromaksut ja crowd-funding. Mallissa journalisti ensin päättää aiheen, ja sitten pienillä lahjoituksilla kerää rahoituksen jutun tekoa varten. Esimerkkinä spot.us. Kirjan asiantuntijat kuitenkin pitävät sitä niche-ilmiönä.
Samaan aikaan Suomessa: HS uutisoi paperilehtien säilyttävän asemansa. Ainakin Suomessa on siis journalisteilla jonkin verran lisäaikaa seurata maailmalta ansaintamalleja, ennen kuin suomalainen journalismi on todellisissa vaikeuksissa.
Erityisen mutkikkaaksi asia tulee, koska näyttäisi, että kaikki uudet ansaintamallit ovat jotenkin sidoksissa osallistavaan mediaan ja kansalaisia aktivoivaan journalismiin. Lahjoituskin on kansalaisjournalismia: maksan aiheesta, josta haluan kirjoitettavan (aina ei kansalaisen tarvitse olla valmiiksi asiantuntija; aiheesta kiinnostus riittää). Samaan aikaan journalistien olisi siis muutettava koko asennettaan journalismiin ja keksittävä vielä, miten saada joku rahoittamaan heidän ammattiaan.
Asiasta kiinnostuneille voin suositella myös viime syksyn median murroksen kurssin Tanja Aitamurron luentoa, joka on katsottavista netistä (kalvot).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mielenkiintoinen kirjoitus. Kai sanonta ”you cannot put the toothpaste back into the tube” pätee tämänkin ilmiön kohdalla, eli on todella vaikea saada ilmaiseen sisältöön tottuneita lukijoita taas maksamaan. Vaikka uudet kannettava taulutietokoneet (iPad yms) yleistyisivät, on silti kyseenalaista, saadaanko suuri yleisö maksamaan journalistisesta sisällöstä taloudellisesti merkittävissä määrin. Suomessa paperilehdillä on vahva asema vielä, mutta globaalisti printtilehdet ovat menettäneet suosiotaan. Yhdessä Tanja Aitamurron luennon kalvossa näytetään, miten suurin osa sanomalehtien nykylukijakuntaa (Yhdysvalloissa?) on yli 50-vuotiaita. Se antaa surullisen kuvan tulevaisuudesta painetulle lehdelle.
Uudet kansalaisjournalismia sivuavat ansaintamallit, mikromaksut ja crowd-funding, ovat siinä mielessä mutkikkaita, että rahan keräys vie aikaa. Ja aika on (erityisesti nykyjournalismissa) kallista. Siinä vaiheessa kun rahoitus on ehkä kerätty, joku toinen nopealiikkeisempi media on ehkä tarttunut aiheeseen. On myös epäselvää, kuinka paljon lahjoittajien näkemykset päätyisivät vaikuttamaan journalistiseen sisältöön (”Haluan, että tätä asiaa käsitellään ja tästä näkökulmasta”).
Toinen asia on tietysti pohtia, onko journalismille vähitellen käymässä kuten mille tahansa inflaation kokeneelle kulutustuotesegmentille: tarjontaa on yhä enemmän ja samoista aiheista, ja asiakkaita kiinteä määrä. Eräs pelottava esimerkki journalismin tulevaisuudesta ovat ns. verkon sisältöfarmit, ”content farms”, joissa sadat alipalkatut ”kirjoittajat” suoltavat tekstiä verkkosivuille kiihtyvässä kisassa aikaa vastaan. Tavoitteena on saada enemmän osumia hakupalvelimissa ja sitä kautta enemmän lukijoita ja mainosten klikkauksia. Yahoo esimerkiksi osti Associated Contentin viime vuonna tähän tavoitteeseen liittyen, samoin AOL aloitti toimet jo aiemmin. http://blogs.forbes.com/bizblog/2010/07/21/yahoo-media-chief-says-content-farms-wont-kill-journalism-as-we-know-it/
http://www.wired.com/epicenter/2009/11/aol-automatic-content/
Google kuitenkin aktivoitui vastikään taistossa näitä ”tehtaita” vastaan, ja muunsi algoritmiään: (http://www.nextlevelofnews.com/2011/02/google-to-content-farms-its-war.html
Mielenkiintoisena seikkana mainittakoon, että AOL osti hiljattain Elmon jutussa mainitun Huffington Postin.
Sossumedia elää verkossa. Elä sinäkin siellä.
Lähetä kommentti